Syvän syntymätrauman purkaminen: Vapautuminen ahdistuksesta, jännityksestä ja alakulosta
Oheisella videolla tiivistettynä syntymässä saadun trauman purkamisesta. Voit liittyä mukaan maanantaina alkavaan Hypnoosivalmennukseen, jossa jokainen osallistuja pääsee halutessaan vapautumaan vastaavista tuntemuksista ja traumoista.
Kokonaiskesto alun perin taukoineen n. 45 minuuttia.
Syntyessä tähän maailmaan, jokainen meistä käy läpi neljä eri vaihetta, jotka jättävät jokaiseen ihmiseen omanlaisensa syntymätrauman.
Syntymän jälkeiset asiat, joko vähentävät näitä traumoja tai pahimmillaan lisäävät niitä.
Kyseessä on hyvin syvällä meidän alitajunnassa olevat mallit, jotka ohjaavat meidän koko elämäämme kuliseissa, alitajunnan puolella aiheuttaen usein tarpeetonta kärsimystä koko elämämme ajan.
Syntymätraumojen purkaminen vapauttaa Sinut elämään vapaampaa sekä ennen kaikkea onnellisempaa elämää, omana itsenäsi.
Riippumatta lapsuudestasi tai syntymästäsi, on tärkeää tietää, että kaikki mallimme, jotka ovat mielessämme, ovat muutettavissa ja niistä voi toipua. Sinussa ei ole mitään vikaa, ei ole koskaan ollutkaan, mutta harva meistä pystyy löytämään vahvuuden katsoa alitajuisia malleja yksin, vaan tarvitsemme tähän ohjausta.
Olen rakentanut erityisen hypnoosivalmennuksen, jolla pääset purkamaan nämä syntymätraumat, syntymän neljästä eri vaiheesta sekä sen jälkeen, varhaislapsuudessa mahdollisesti syntyneitä traumoja.
Mitä ovat nämä neljä vaihetta, joissa traumat syntyvät:
1. Ennen syntymää
2. Synnytyksen käynnistyessä
3. Synnytyskanavan läpi meno
4. Syntyminen
Ensimmäinen vaihe, 1. trauma:
On sanottu, että lapsen ensimmäinen todellisuus on oman äitinsä alitajunta. Tämä kokemus todellisuudesta välittyy jo sikiövaiheessa.
Ennen synnytystä, vielä kohdussa oleva kasvava ihmisen alku, kokee äitinsä tunteet ja elämäntilanteen. Meitä valmistellaan jo kohdussa tulevaan maailmaan: Jos äiti kokee stressiä tai huolta, siirtyy tämä tieto mm. hormonaalisesti sikiöön, joka saa tätä kautta valmiudet ja tietyt odotukset tulevasta elämästä. Mitkä taakat sikiö mahdollisesti saa: määrittelemätön ahdistus, stressi ja huoli jo syntymähetkellä.
Esimerkiksi kuuluisa taitelija Salvador Dali kertoi omaelämänkerrassaan, että hänen ollessaan kohdussa, hänen veljensä kuolema vaikutti häneen kohdussa ollessaan valtavasti, hänen äitinsä olleensa surun ja huolen vallassa. Tämä syvä kokemus vainosi taitelijaa hänen omien sanojensa mukaan koko elämänsä ajan.
Toinen vaihe, 2. trauma:
Synnytyksen käynnistyessä alkavat supistukset ja puristus aiheuttavat ja tallentavat syvälle alitajuntaamme erilaisia, jopa pelottavia tuntemuksia. Kohdunkaulan ollessa vielä osittain kiinni ja supistusten aiheuttaman puristuksen lisääntyessä, tästä vaiheesta meihin voi tallentua ahtaanpaikan kammoa, tuskaa, masennusta aiheuttavia malleja sekä määritelemätöntä kauhua sekä muita negatiivisia seurauksia.
Se tunne ”kun seinät kaatuvat päälle” on tullut esiin esimerkiksi Edgar Allan Poen lyhyttarinassa jossa kirjailija kuvailee hahmoa, joka on vankilassa, jossa seinät lähestyvät koko ajan ja ainoa tie ulos on hyppy pohjattomaan kuiluun.
Kolmas vaihe, 3. trauma:
Kohdunkaula on nyt avoinna ja pian syntyvä lapsi, puskeutuu läpi kohdunkaulan. Tämä vaihe voi tuntua yhtä aikaa hyvin jännittävältä ja vaaralliselta. Jos napanuora on kaulan ympärillä, se voi tuottaa myös kuristumisen tunteita, joka johtaa pahimmillaan tajunnanmenetykseen.
Kolmas vaihe ja sen eteneminen voi aiheuttaa pahimmillaan suurta elämyshakuisuutta (halu kokea vaarantunnetta, joka nostaa adrenaliinia) tai jopa toisille ihmisille vaarallisia tilanteita (väkivaltaisuus).
Neljäs vaihe, 4. trauma:
Hetki, kun vauva on kohdun ulkopuolella, on vavisuttava ero, kohdun sisällä olleeseen kokemukseen. Mahdollinen erillisyyden tunne tai jopa avarien tilojen pelko saa usein alkunsa tästä. Erillisyyden tunne voi ohjata meitä elämässä hakemaan ja etsimään yhteyttä yli omien rajojen.
Haemme pahimmillaan kokemuksia jälleensyntymästä tai yhteydestä, niin gurujen ja uskonlahkojenkin piiristä.
Syntymän jälkeen saatava läheisyys on avainasemassa tämän trauman hoitamisessa. Tämän takia heti syntymän jälkeen saatava ihokontakti on äärimmäisen tärkeää ja läheisen yhteyden kokeminen äitiin ja molempiin vanhempiin on hyvin olennainen osa tämän trauman minimoimisessa.
Monet päihdeaddiktiot saavatkin alkunsa varhaislapsuudessa, heti syntymän jälkeen, mikäli lapsuudessa ei ole riittävästi läheisyyttä, joka aktivoi vauvan omaa endorfiinituotantoa.
Riittävän läheisyyden puuttuessa, hakee ihminen usein samaa tunnetta ulkopuoleltansa tai päihteiden avulla, lievittääkseen eksistentiaalista tuskaansa.