KORPIKLAANI - Kotikonnut (OFFICIAL LYRIC VIDEO)

Off the album ’KULKIJA’. Order: SUBSCRIBE to Korpiklaani: / SUBSCRIBE to Nuclear Blast: KORPIKLAANI’s album ’KULKIJA’ is out worldwide via Nuclear Blast. Get KULKIJA: Nuclear Blast: iTunes: Amazon Music: Google Play: STAY IN TOUCH WITH KORPIKLAANI: Like: Watch: Follow: About ’Kotikonnut’ (“Homestead“): During his journey, a wanderer yearningly looks back on his home, childhood and the beauty of everything. He remembers running with his girl on the meadow, believing it to last till the end of times. Although his home is now the road and a carriage run by joy, he will still always remember the happiness of his home and youth. At the time the moon was golden, shining everywhere at night, lighting up the otherwise dark countryside and the forest. The wanderer eventually accepts that everything that comes, will one day fade into a distant memory. LYRICS: Hiirenkorvat kotikonnuille jäivät niistä kylvöpäivän helposti laski silloin pirtin päällä sauhussa kylpi korvat joiden alla kerran oli kaski Nousi askel vailla murheita eikä muisti niitä edes jäljestä tiennyt silti hetken ilorattaissa tahtoi mieli tietää: tässä kotiniko lie nyt? Katolla on kultaa lapsuudesta asti tuttu on meille palava Siellä illat istuu se jonka surut laantuu ja jonka sylissä kaiken kevään keinut taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä aikoja vielä vierelläni heilut Kauempana kuulen siellä kaiut tuulen nostaa hiljalleen jo päätä eivät illat tanssi jos on maanneet kesäkuussa vielä viime talven jäätä Vihtavarret kylän raitilta toivat tuoksun jollaista ei joka poika laita silloin ilo istui lauteilla kävi savu joka kortta pitkin kotitalon maita Askel nous niitä muistoissa pidän vaikka häilyvä on välillä sen tunne harmaat aatteet niitä väijyä saa vaan ei unhoon painu vaikka kuljen minä kunne Kaikki maa on kultaa lapsuudesta asti tuttu on meille palava. Siellä illat istuu se, jonka surut laantuu, ja jonka sylissä kaiken kevään keinut, taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä, aikoja vielä vierelläni heilut. Se ilmaan liitää hiljaa siivet kuin sinessä kiitää lehdilläni se viljat viiltää kuultaa kerran sen kauneus kunnes katoavaa on kaikki tuleva Siellä illat istuu se, jonka surut laantuu, ja jonka sylissä kaiken kevään keinut, taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä, aikoja vielä vierelläni heilut. Kauempana kuulen siellä kaiut tuulen nostaa hiljalleen jo päätä eivät illat tanssi jos on maanneet kesäkuussa vielä viime talven jäätä